~kirjoittanut Henna Leinonen~

Taivaanrannassa näkyi aavikolla tumma piste. Lopulta sen huomasi ratsukoksi. Kimo arabialainentäysiverinen ori. Ratsataja oli valkoisissa vaatteissa. Oli myös monta muuta ratsukkoa, mutta piilossa. Häntä, siis valkoisen ratsun ratsastajaa olisi voinut luulla mieheksi, mutta yhtäkkiä turbaanin alta pääsi irti pitkät mustat hiuket. Kolme "piilossa" ollutta ratsukkoa syöksähtivät kimoa päin, kaksi piiritti ja yksi heitti lasson tapaisen silmukan kimon orin kaulaan. Ori kavahti pystyyn ja ratsastaja horjahti. "Piilosta" tuli neljäs ratsastaja, muita selvästi korkea-arvoisempi, sen huomasi hevosen ja ratsastajan koristeellisuudesta. Neljäs sanoi:
- Prinsessa Lilja! Isäsi sulttaani lähetti meidät perääsi. Aavikolla on vaarallista laukata, varsinkin yksin. Heti kiireesti palatsiin!
- Sinä, Rahmed, olet loukannut, nöyryyttänyt ja kiusannut minua ja Shalimaria tarpeeksi. Päästä Shalimar irti, minä menen itse palatsiin, Lilja sanoi vihaisesti.
Shalimar ja Lilja riiputtivat päitään, laukkaamisen ilo kaikkosi. Lilja saapui palatsiin, hoiti Shalimarin ja meni isänsä luokse, odotettavissa oli saarna.
- Kuinka monta kertaa olen kieltänyt ratsastamisen aavikolla!? Etkö muista miten äidillesi kävi? Jos tämä ei lopu, otan sinulta Shalimarin pois ja myyn sen!
Viimeisin lause iski Lijan sydämeen kuin sapeli.
- Isä, sitä sinä et tee! Lilja parkaisi ja lähti juoksemaan huoneeseensa itkemään.

Liljan äiti kuoli aavikolla ratsastaessaan jokavuotuisessa Laukkakisassa. Hevonen oli ollut Shalimarin emä, Sheba, joka kuoli myös. Samoin kävi myös Liljan mummulle ja hevoselle Shasscha. Lilja muisteli äitiään lämmöllä, mutta silti hän joka kerta muistellessaan tirautti pari kyyneltä. Ja pian olisi samat kisat joissa äiti ja mummi olivat traagisesti kuolleet. Lilja tiesi ettei kuolemat olleet mitään aavikon kirousta, joista isä puhui, siitä hän oli ehdottoman varma. Hän itki itsensä uneen tietäen rakastavansa Shalimaria yli kaiken ja että hänen isänsä yritti van suojella häntä.

Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, Lilja meni aamupalalle, mutta söi sen ennätysvauhdissa taloudenhoitajan katsoessa häntä paheksuen. Liljalla oli eurooppalaiset ratsastusvarusteet, koska hän ratsastaisi sinä päivänä Shalimarilla ja kahdella tammalla, Fatimalla ja Shastalla kentällä esteitä ja koulua. Kenttä oli erittäin iso, hyväpohjainen ja sitä ympäröi valkoinen lauta-aita. Onneksi kenttää kasteltiin ympäri päivän. Liljaa suretti se, ettei hänellä ollut ketään hyvää ystävää ratsastajakumppaniksi. Olihan lukuiset tallityöntekijät, mutta he vain puhuttelivat häntä "teidän majesteetiksenne" ja "prinsessaksi".
Ensin hän ratsasti Fatimalla, joka oli kaunis rautias läsipää. Fatima oli voittanut joitain matkaratsastuskisoja ja sillä piti olla helläkätinen, mutta topakka ratsastaja, koska se oli usein melko kuuma. Lilja meni puolituntia koulua lämmittäen ja taivutellen ja sitten esteitä. Opettaja huusi.
- Pohje taaksepäin, sopiva tuntuma! Puolipidätteitä, se ei saa väsyttää itseään kiihkoilemalla. Suora lähestyminen ja ohjaa!
Tunnin jälkeen hän vei "Fatsun" talliin loppukäynnin jälkeen ja otti apulaisen valjastaman Shastan kentälle. Shasta taas oli suklaanrautias, tähtipäinen, kuulias, kiltti tamma. Taas ensin koulua, Shastaa kun opetettiin vähän vaativampaan, koska se oli vasta 4,5 vuotias.
Opettaja: - Tee pääty-ympyrää pienentäen ja suurentaen, että se taipuu kunnolla käännöksissä! Kättä ylemmäs ja laukkaa! Hyvä, sehän menee nätisti, anna vähän enemmän ohjaa ja ravin kautta käyntiin pitkin ohjin, niin minä laitan pari kavalettia ja laukkapuomeja.

Liljalla alkoi olla kiire, koska hänen isänsä oli järjestänyt hänen "sivistävämpään" seuraan. Tunnin jälkeen hän joutui harmissaan kiireessä antamaan Shastan hoitajalle ja haki Shalimarin tarhasta, harjasi ja satuloi sen ja rupesi hiomaan Shalimarin koulua yhdessä opettajan kanssa. Kello kahdelta hän kävi suihkussa ja siistiytyi kaikin puolin ja lähti isänsä kanssa päivälliselle ravintolaan. Ilokseen hän huomasi, että heidän seurassaan olisi eräs tyttö, mutta tämä oli vain kiinnostunut ulkonäöstään.

Kaksi viikkoa kului ja kilpailut olisivat lauantaina. Isä jo luuli, että saarna oli upotettu Liljan päähän. Mutta Lilja aikoi mennä salaa sinne. Lauantai koitti, ja Lilja heräsi viideltä. Hän pukeutui ja söi hätäisesti, vaikka vaikeaa se oli. Hän tarkasti oliko kaikki tarvittavat varusteet mukana ja meni talliin. Eräs tallityöntekijöistä oli ruokkinut Shalimarin enempiä kyselemättä ja Lilja pääsi suoraan harjaamaan. Parin tunnin päästä hän oli jo kisapaikalla. Kisat olivat aavikkolaukkakisat ja se edellytti hevosen hyvää kuntoa pystyäkseen voittamaan sekä kanssakilpailijat että raskaan hiekan ja kuumuuden. Hän oli varannut tallipaikan kisojen ajaksi Shalimarille ja vei sen suoraan vuokraboksiin.
- Onko toi sun orisi hyvä? kysyi viereisen boksin tyttö Liljalta. Tyttö harjasi arabiruunaansa, joka oli ruunikko, jolla oli puolisukat takasissaan.
- En nyt tiedä...mun omasta näkökulmasta sillä on voittomahdollisuuksia, Lilja sanoi ja jatkoi. - Mikä sun ruunasi nimi on?
- Zilou err Rehh, Zilou vaan ja mun nimi on muuten Kathy Blair, mä tuun Englannista, oon ollu täällä vuoden.
- Aha...tämä mun orini nimi on Shalimar ja mun nimi on Lilja.
Kaiutin ilmoittaa: - Kilpailu alkaa puolen tunnin kuluttua, viimeinen tilaisuus ilmottautua!

Lähtölaukaus kajahti ja kuusi ratsukkoa työntyi heti kärkeen, ja siinä kärjessä oli Kathy ja Lilja. Kathy ja eräällä tammalla ratsastava poika alkoivat irtautua muusta joukosta. Lilja kiritti johtoon ja taputti Shalimaria, joka oli jo hiessä. Hiekkadyynin jälkeen reittiliput näyttivät vasemmalle ja Lilja käänsi Shalimaria lippujen näyttämään suuntaan. Hetkessä hän oli maassa ja käärme luikerteli hänen vieressään. Sitä Shalimar siis säikähti ja kavahti keken laukan pystyyn. Hän hivuttautui kivusta ähkäisten varovasti käärmeestä kauemmaksi ja vihelsi Shalimaria, joka oli pysähtynyt muutaman metrin päähän silmät muljahdellen. Hänen ranteeseensa kaski vihlovasti ja hän vaivoin pääsi satulaan. Ja hän oli VIHAINEN. Hän oli nähnyt pojan ja hänen ratsunsa, hän oli nähnyt pojan laukkaavan pois. Hän oli nähnyt, että poika oli RAHMEDIN poika. Hän laukkasi hiljalleen maaliin. Kathy ja pari muuta olivat menneet hänen ohitseen maaliin. Hän aikoi protestoida tuomarille pojasta:
- Epäurheilijamaisesta käytöksestä syyttäisin erästä kilpailijaa. Hän pelästytti hevoseni käärmeen avulla ja minä loukkasin käteni.
Lilja oli laittanut sillä välin tilapäisen kantositeen ja poistui kilpailukansliasta.

Kaikki oli selvitetty, Shalimar oli kunnossa ja hoidettu. Kathy oli tullut toiseksi ja Rahmed ja hänen poikansa olivat syytteessä murhayrityksestä. Rahmed oli pahassa liemessä. Lilja oli saanut Kathysta läheisen ystävän. Liljan käsi oli onneksi vain revähtänyt, ja sitä hänen täytyi pitää levossa pari viikkoa. Kathy ja Zilou olivat Liljan pyynnöstä tulleet hänen luokseen pariksi viikoksi.
- Mä tiesin ettei noissa kilpailuissa ollut mitään kirousta, Lilja totesi haukotellen.
- Tuutko sä meidän talleille joskus Englantiin Shalimarin kanssa? Kathy kysyi.
- Että tulenko, tietenkin! Kun on oikea aika.
Kaverukset nauroivat ja Lilja nukahti suunnitellen Englannin matkaansa.