~kirjoittanut Pipsa~

Jouluaattoon oli enää muutama päivä. Minä istuin keittiön pöydän ääressä ja tuijotin ulos sankkaan lumisateeseen. Keittiössä tuoksui joulu. Eikä ihmekään, sillä viimeinen piparipelli oli uunissa paistumassa. Odotin kiihkeästi, että ne olisivat pian valmiita, sillä minun piti vielä käydä siivoamassa tallia ja korstelemassa paikkoja. Pian otin piparit uunista ja voi kuinka ne olivatkaan houkuttelevan näköisiä! Pihistin muutaman paperipussiin ja lähdin pukeutumaan.

Ulkona oli pikkupakkanen eikä minua viluttanut yhtään. Päähän olin laittanut aivan tonttulakin näköisen pipon, mutta siitä puuttui kulkunen. Ennen kuin käännyin tallille vievälle polulle, kipaisin lähikauppaan ostamaan pussillisen punaisia omenia ja tietysti porkkanoita.

Tallille sapuessani huomasin, että tallikaverini Saanakin oli paikalla. Hänen pyöränsä lojui holtittomasti maassa ja peittyi vähitellen lumeen. Lumi narskui hauskasti, kun astelin punaista tallia kohti. Kun avasin oven, ihana hevosen ja joulun tuoksu tulvahti nenääni.
- Moi Aino, tervehti Saana minua iloisesti hymyillen.
Hän oli juuri putsaamassa hevosensa Amadeuksen karsinaa. Amadeuksen valkoinen pää kurkisti käytävälle ja se hörähti nähdessään minut. Saapastelin tallin perimmäisen karsinan luokse, josta minua tervehti oma rakas hevoseni Toppe hörähtäen. Se kurotti päätänsä minua kohti nuuskiakseen tuomisiani. Naurahtaen ojensin Topelle yhden porkkanan.
- Nää loput kuule säästetään jouluaattoon, juttelin sille iloisesti.
Siirsin Topen hetkeksi toiseen karsinaan, jotta saisin rauhassa puhdistaa Topen oman boksin. Onneksi yksi karsinoista oli vapaa. Muissa neljässä karsinassa seisoi hevosia katsellen uteliaina minun ja Saanan puuhia.

Kun karsina oli puhdas, kysyin Saanalta aloittaisimmeko koristelemaan tallia. Pian olimmekin jo täydessä työssä. Ripustelimme vihreitä jouluköynnöksiä katosta roikkumaan ja laitoimme punaisia tonttuja karsinoiden oviin. Lopuksi haimme varastosta pikkuisen joulukuusen talliin ja koristelimme sen. Muistin myös jakaa hevosille ja niiden omistajille joulukortit, jotka olin ihan itse askarrellut kotona. Pian Saana ehdotti:
- Eikö me voitais hakea metsästä kuusen oksia ja pistää niitä tallin käytävälle?
Nyökkäsin innostuneesti ja niin me menimme hakemaan kuusen oksia. Metsässä oli todella hämärää, mutta onneksi lumi hohti valkoisena ja valaisi hiukan.

Tullessamme takaisin talliin, aloimme levittää havuja käytävälle. kaiken työn ja koristelun jälkeen en ollut kuitenkaan niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut lähteä vielä maastoratsatukselle Topen kanssa. Harjasin Topen oikein hienoksi ja varustin sen pikaisesti. Ihailin uutta satulahuopaa, joka sopi Topelle täydellisesti. Pian hyvästelin Saanan ja lähdimme Topen kanssa astelemaan tuttua metsäpolkua pitkin. Nautin suunnattomasti hiljaisuudesta ja niin tuntui Toppekin nauttivan. Se käveli reipasta käyntiä ja nuuhki raikasta pakkasilmaa. Pian kannustin sitä ravamaan. Toppe lähti heti reippaaseen raviin. Sen ravi oli tyypillinen suomenhevoselle, pehmeä ja reipas.

Yhtäkkiä huomasin maassa pieniä jalanjälkiä. Joku oli juuri kävellyt polun poikki, mutta kuka? Näillä alueilla ei liikkunut yleensä muuta, kun tallin väkeä ja silloinkin vain hevosen kanssa. Hiukan kauempana huomasin tien vieressä punaisen tonttulakin. Pysäytin Topen ja katselin ympärilleni. Oli hiirenhiljaista enkä nähnyt ristin sielua. Oliko täällä tosiaan käynyt tonttu? Naurahdin ajatukselle.Joku on vain pudottanut lakkinsa. Siinä kaikki. Kohautin harteitani ja kannustin Topen reippaaseen laukkaan.

Kun tulin tallille, Saana oli jo lähtenyt. Talutin Topen talliin omaan karsinaansa ja riisuin varusteet. Toppe alkoi heti syödä Saanan tuomia heiniä ja annoin sille ruokarauhan. Huomasin että olin todella nälkäinen ja päätin mennä tallitupaan keittämään teetä ja syömään mukaan ottamani piparit. Kun avasin tallituvan oven, niin näin todella ihanan näyn. Joku oli kattanut pöydän jouluherkuilla ja laittanut kynttilät palamaan. Liekit saivat aikaan salaperäisiä varjoja seinillä ja minua ihan värisytti. Pöydälle oli laitettu pipareita, torttuja ja monia muita joululeivonnaisia. Pienellä liedellä oli juuri keitetty teetä. Olin aivan kummissani. Kuka oli tehnyt kaiken tämän? Saanako? Mutta miksi hän olisi lähtenyt ja jättänyt kaikki herkut tänne? Ihan kummallista... Silloin mieleeni tuli ne jalanjäljet ja se tonttulakki metsässä. Oliko tallilla todella käynyt tonttu? Sitä miettiessäni aloin popsia pöydän antimia ja nautiskella joulun rauhasta ja lämmöstä.