~ kirjoittanut Pipsa ~

Mun päivä oli niin kuin yleensä. Ensin aamulla kaheksaksi kouluun. Sitten kotiin syömään ja läksyt tekemään ja sit lopulta tallille. Tallille meno oli päivän kohokohta. Siks että mua odotti mun ikioma connemaraponi Little Star eli Tähti.
Se oli tosiaan kuin pikkuinen tähti. Se oli nimittäin ennen ollut sirkusponi, mutta sirkus oli joutunut luopumaan hevosistaan, kun niitä oli kohdeltu aika kaltoin. Nykyään kaikki vanhat sirkusponit asustivat just meidän tallilla eli Kuurulassa. Sinne mä olin nytkin matkalla jiljaa hyräillen lempibiisiäni. Onneksi matka ei ollut pitkä, sillä mä olin koulun jälkeen melko puhki. Mä kävin lukion ekaa luokkaa. Mieluiten mä olisin mennyt johonki hoitoalan kouluun, mut äiti oli sanonut, että lukion käyneenä mulla olis paremmat mahikset hoitoalalle, vaikka lääkäriksikin. Se oliskin mun toiveammatti. Tai ehkä eläinlääkäri.

Pian Kuurulan talli pilkottikin jo vanhojen kuusien takaa. Tallin piha oli jo täynnä pyöriä ja Mintun mopokin siellä oli. Minttu oli mun hyvä tallikamu ja hoiti Kuurulan omistajan Tainan kahta kilparatsua Zasua ja Reginaa. Mä huomasin, ettei Tähti ollut omassa tarhassaan. Päättelinkin siitä, että Taina oli pistänyt Tähden tunnille. Me oltiin nimittäin sovittu, et mä saan alennusta tallivuokrasta ja rehuista, jos Tähti vois muutaman kerran viikossa käydä tunneilla. Sekin me oltiin sovittu, että Tähdellä ratsasti vaan sellaset aika taitavat ratsastajat, eikä aloittelijat. Se oli mun mielestä hyvä sopimus, sillä tallivuokra ei ollut mikään halpa juttu.

Tallin pääovi oli auki ja mä huomasin, että hevoset oli just talutettu maneesiin. Sen saattoi päätellä muun muassa siitä, että talli oli melkein typötyhjä naperoista. Mun ilokseni Tähti ei ollutkaan tunnilla. Se seisoi karsinassaan ja hörähti pirteästi, kun näki mut ja mun rapisevan pussin kädessä.
- Moi, tässä sulle muutama porkkana. Ihan siitä hyvästä, ku tulin myöhässä. Koulussa vaan veny, kun me tehtiin sellasta parityötä. Mä oon Tommin pari. Mä en tajuu, kuinka mä kestän sitä vielä viikon.
Tähti kuunteli korvat höröllä, mutta tapitti porkkanapussia.
- No oot säkin ymmärtäväinen. Aattelet vaan herkkuja!
Tähden mussuttaessa porkkanoita mä ihailin sitä. Tuntui vieläki oudolta omistaa oma hevonen, vaikka Tähti oliki ollut mulla jo melkein vuoden. Se oli niin hieno hevonen. Se oli vaaleneva kimo eli melkein valkoinen. Vähän harmahtava. Sillä oli ihana pitkä harmaamusta raidallinen harja. Sillä oli aina pilke silmäkulmassa. Mä en enää voinut kuvitella elämää ilman sitä.
- No, eiköhän harjata sut ja lähetä ridaan.

Puolen tunnin päästä mä talutinki Tähteä jo kentälle. Tähti nuuski kevätilmaa ja mä nautin linnun laulusta. Aurinkokin yritti pilkistää kuusien takaa. Oli jo melkein huhtikuun loppu, mutta siltikin tuuli vielä aika kylmästi. Lappiin ei tosiaan tullut kevät niinku etelään. No, en mä silti olis halunnu eteläs asua. Lapissa oli mun mielestä maailman kaunein luonto ja ihana asua. Tosin talvella oli joskus turhanki kylmä.
Mä nousin nopeesti Tähden selkään ja pidensin jalustimia muutamalla reiällä. Ne oli jääny eilisen estetunnin jälkeen lyhyiksi. Tähti oli ilmiselvästi energiaa täynnä. Se ei kauaa suostunu käyntiä menemään. Hyvä vaan. Mä halusinkin nyt vähän actionia! Mä lämmittelin Tähteä ja tein suunnanvaihtoja. Tähti kulki kaula kaarella ja oli niin elegantti. Se tunsi vieläkin olevansa sirkusesityksessä ja teki parhaansa. Se rakasti esiintymistä ihmisten edessä. Se oli hyvä kilpailun kannalta. Harmi vaan, etten mä ite ollut mitenkään innokas kilpailija. Taina oli jo monet kerrat patistanu mua kilpailemaan, mutta mä oon aina luistanu niistä. Kerran mä olin kyllä koulukisoissa ja olin neljäs. Se oli tosi kivaa, siis kilpaileminen, mutta liikaa mun hermoille.
Mä kannustin Tähden laukkaan ja se nosti innokkaasti laukan ja teki jopa muutaman pukinkin. Mutta ihan hellävarasesti, sillä se tiesi, kuinka huono tasapaino mulla oli, kun olin väsynyt!

Pian ratsastustuntilaiset tulivat jo maneesista. Kaikilla oli punaiset posket ja hiki hatussa. Oli Taina pitäny kovan tunnin.
- Heissan Pirre! huudahti Minttu, joka oli ollut auttamassa tunnin pitämisessä.
- Terve! vastasin Mintulle hymyillen. Mä päätinkin jo lopettaa. Ratsastus oli ollut aika kevyt, mutta hyvä vaan. Eilinen estetunti oli ottanut voimille. Mä laskeuduin selästä ja talutin Tähden talliin. Tallis oli kaamea hulina. Seuraavat tuntilaiset huutelivat jo toivehepojaan.
- Yksi kerrallaan, toisteli Taina kärsivän näkösenä.
Mä päätin helpottaa Tainan taakkaa ja pyysin muutamaa likkaa hommiin. Tytöt oli ihan onnessaan, kun ne sai riisua Tähdeltä varusteet ja pistää riimun päähän ja vieläpä viedä uloskin. Pian tallissa ei ollut muuta kuin minä ja Minttu.
- Mentäiskö kahville? kysyi Minttu asettaen lippiksen päähänsä.
- Okei, jos siellä on kans jotain syötävää. Mulla on karsee nälkä.
Tallituvassa oli aina kiva lökötellä. Siellä oli vanha pehmeä sohva, pöytä ja kahvinkeitin. Taina oli sitä sisustanut heppajulisteilla ynnämuilla hökötyksillä. Se oli kyllä kotoisa tupa. Minttu kurkkasi kaappiin ja löytyihän sieltä tuore pullapusi.
- Ootkos kuullut, että Taina meinaa järjestää estekisat? Ne on jo ens sunnuntaina. Sinne on tulossa ratsastajia muualtakin, kerto Minttu.
Mä mietin hetken Mintun sanoja ja sit sanoin: - En oo kuullu aikasemmin...pitäisköhän mun osallistua Tähdellä?
Minttu tuijotti mua suu auki ja vastas: - Ai pitäskö? Taina pakottaa sut, jos sä kieltäydyt. Nää ei oo mitkään isot kisat. Ihan seurakisat vaan. Mä aattelin osallistua Reginalla.
- Reginalla? Oot onnentyttö, jos Taina antaa sulle luvan hypätä Regellä, sanoin naurahtaen.
- Itse asiassa se on jo antanu luvan. Se sitä ehdottikin, sanoi Minttu ylpeyttä äänessään.
Mä hymyilin Mintulle ja kulautin kuumaa kahvia suuhuni. Kahvi oli liian vahvaa, mut en sanonu mitään Mintulle. Mä päätinki, että nyt oli mun vuoro kilpailla. Kun mä sen päätin, niin en mä sitten muuta aatellutkaan ennen sunnuntaita.

- Mulla on ihan hirvee olo, valitin Mintulle, joka palmikoi justiin Reginan pitkää tummaa harjaa. Minttu vilkaisi mua tuimasti ja sanoi: - Ota nyt jo rennosti. Sä hermostutat muakin. En oo mäkään monesti kisannu. Sulla ny sentään on oma hevonen, jonka sä tunnet läpikotasin. Mees nyt pistään se kuntoon.
Mä tottelin Mintun käskyä ja marssin Tähden karsinaan. Tallissa oli hirmusesti porukkaa. Läheisestä ratsastuskoulusta oli tullu aika monta kisaajaa, mutta suurin osa oli Kuurulasta. Ekan luokan kilpailijat pänttäs rataa päähänsä ja keskusteli kiivaasti keskenään. Mä olin tokassa luokassa. Esteet oli vaan 50-60 senttiä korkeita, mutta mulla oli siltikin jo rimakauhu. Onneksi edes Tähti oli rauhallinen. Se seisoi nätisti paikallaan, kun mä pistin sille suitsia.

Eka luokka alkoi jo, sillä talli alkoi vähitellen tyhjetä. Monet tuntiratsastajat osallistu helpoimpaan luokkaan lemppariratsuillaan. Se olikin järkevää. Ihan hävetti, että mä hevosenomistaja, olin tällänen raukkis. Mä henkäsin syvään ja yritin rentoutua.
- Minna Korpela voitti Torkulla ekan luokan, kertoi Minttu mulle.
- Torkulla? Niin Torkulla! Sehän on se suomenhevonen, sanoin ääni väristen.
- Ootsä noin hermona? Hei nyt sun pitää rentoutua oikeesti. Ei sillä oo väliä, vaikketsä menestyiskään, kunhan sä vähän rauhotut. Meidän pitää mennä nyt lämmitteleen.
Minttu talutti Reginan ulos ja mä menin perässä Tähden kanssa. Monet ihasteli Tähteä ja kehu sen ulkonäköä. Se hiukan lievitti mun hermostuneisuutta. Kentällä mä kiristin vielä satulavyötä ja nousin selkään. Kenttä oli täynnä ratsukkoja ja oli vaikea lämmitellä. Mä olin vasta seitsemäs hyppääjä. Minttu oli jo kolmas. Ihan yhtäkkiä Mintun vuoro tuli ja pian se tuli kasvot säteillen maneesista.
- Miten meni? mä kysyin.
- Tosi hyvin, suoraan sanottuna. Aika ei ollut hirveen hyvä, mut nolla veepeetä!
- Onneks olkoon, sanoin kankeasti. Mä olin kyllä ilonen Mintun puolesta, mutta nyt mä jännitin vielä enemmän. Mua ennen oli joku Heli-niminen tyttö hoitullaan. Se oli toiselta tallilta. Se mokas vissiin pahasti ainakin sen ilmeestä päätellen.
- Nyt on sun vuoro, Pirre. Lykkyä tykö! tokasi Minttu kannustavasti.

Maneesissa oli kuolettavan hiljaista. Se kuitenkin loi muhun itsevarmuutta. Tähtikin tuntui varmalta. Se lähti innokasta laukkaa ekalle esteelle ja hyppäsi hyvässä kaaressa ylitse. Sen jälkeen mä en edes tehny paljoa mitään, muuta kun ohjasin Tähteä ja Tähti hyppäs. Me saatiin raikuvat aplodit. Taina sanoi ajan, joka oli parempi kun Mintulla eikä yhtään virhepistettäkään!

Pian oli kaikki kymmenen ratsukkoa hypänny ja ilmotettiin voittajat. Mä en voinu uskoa, kun mä kuulin Tainan sanovan mun nimen. Mä olin tullu kolmanneksi. Tähtikin oli ihan innoissaan, kun kaikki tuli onnittelemaan tallissa meitä.
- Voi hitsi sua Pirre! Sun takias mä tulin vasta neljänneksi! valitti Minttu, kun mä riisuin Tähteä.
- Kuinka niin? kysyin ihmeissäni.
- No kun sä menit niin hyvin, naurahti Minttu.
- Niin joo, nauroin mäkin.
Viimeinen luokka oli jo alkanut. Siinä oli vaan viis osanottajaa, joten siinä ei kauaa mennyt. Kisat oli menny huippuhyvin ja mä säteilin vieläkin, kun mä astelin kotia kohti hymy huulillani.