07.05.2006

Olen saanut paljon postia jossa kysellään mm. miten sukujen keräilyn voi aloittaa, mistä saa sukuja jne. Yritän tämän sivun kautta auttaa alkuun uudessa harrastuksessa tai antaa uusia ideoita jo hieman pidempään harrastuksen parissa olleille. Kommenteja ja uusia vinkkejä otetaan mielihyvin vastaan! Vinkkejä ja kysymyksiä voit lähettää sähköpostilla!

Mikä on sukutaulu?
Miten sukutaulua luetaan?
Mistä saa sukutauluja?
Miten tehdään sukututkimus?
Mitä on "rekkareiden" kerääminen?
Mitä ovat Hippoksen tulosteet?
Mitä ovat harvinaiset reksut?
Miten säilyttää sukuja/reksuja?
Miksi sukuista/reksuista pitää tehdä lista ja miten?
Mistä löytyy suku-/reksuvaihtajia?
Kuinka aloittaa vaihtelu?

Mikä on sukutaulu?

Sukutaulu kertoo hevosen polveutumisen eli sen vanhemmat, isovanhemmat jne. Hevosten sukutauluihin voi törmätä eri muodoissa, jotka on hyvä tunnistaa.

Jokaisella reksiteröidyllä hevosella tai ponilla on rekisteritodistus, josta selviää sen tiedot (rekisterinumero, nimi, sukupuoli, päivämäärä jolloin hevonen on merkitty rekisteriin, väri, merkit, syntymäaika ja paikka, kasvattaja, omistaja, omistajanvaihdokset ja tietysti sukutaulu. Jos hevonen on tuotu ulkomailta myös sen alkuperäistunnus ja tuontiajankohta pitäisi löytyä rekisteritodistuksesta.). Suomessa on omat rekisteritodistus pohjat suomenhevosille, poneille, lämminverisille ratsuhevosille sekä lämminverisille ravihevosille. Tämän paperin tunnistaa Hippoksen logosta oikeassa yläkulmassa. Jos kyseessä on kilpailurekisterikirja, on paperissa Suomen Ratsastajainliitto ry:n logo tai nimi.

Toinen viarllinen paperi on kantakirjaustodistus, joka löytyy vain niiltä hevosilta jotka on hyväksytty kantakirjaan. Hevosen yleisten tietojen lisäksi paperista löytyy myös kantakirjausnumero (Ktk.Nro). Oreille ja tammoille on olemassa omat paperinsa. Paperista tulee löytyä Ratsujalostusliitto ry:n nimi ja logo, sekä leima. Kantakirjaan hyväksytään vain tammoja ja oreja.
Kantakirjatut ponit ja hevoset esitellään omissa kirjoissaan, joissa kerrotaan ponin tiedot, ktk-numero, ktk-arvostelu ja pisteet sekä sukutaulu. Vielä 1980-luvun alussa samasta kantakirjasta löytyi sekä ratsuhevoset (puoliverinen, arabi, englannintäysiverinen ja angloarabi) että ponit (connemara, newforest, risteytysponi, gotlanninrussi, shetlanninponi, welsh ja islanninhevonen). Orit ja tamat olivat samassa kirjassa.

Miten sukutaulua luetaan?

Jos sukutaulu on kirjoitettu taulukkoon, on oriit eli isät aina tamman yläpuolella. Esim. reksuissa vasemmanpuoleisessa yläruudussa on isä ja sen alapuolella emä. Ja taas isän vieressä olevat 2 ruutua kuulvat sen isälle ja emälle, joista siis ylempi on isä ja alepi emä. Sama kaava jatkuu, kuinka pitkälle siis suvussa meneekin. Elikkä 4. polvisessa suvussa oikeassa ylänurkassa on iiii ja oikeassa alanurkassa eeee.
Jos suku taas on kirjoitettu, siten että nimet ovat alekkain aloittaa niissäkin aina isänpuoleinen suku ensim. Täällä Ponylassa olen kuitenkin kirjoittanut nimen eteen aina mikä milloinkin on kyseessä esim. eei: Mikke, eee: Ruska. Mutta monestikaan noita lyhenteitä ei nimen edessä ole. Mutta järjestys tulisi olla seuraava:

Vaikka nimet olisi kirjoitettu peräkkäin putkeen esim. Nipa, Kessu, Ruusu, Kunkku, Säde, Äksy, Mussu, on järjestys tuossa sama jos nimet olisi kirjoitettu alekkain. Yleensä isän ja emän puoleiset "rimpsut" kirjoitetaan alekkain, jolloin taas isän rimpsu on ensin.

Mistä saa sukutauluja?

Ensimmäiset omat sukutauluni löysin hevoslehdistä. Nykyäänkin ainakin Villivarsassa ja Hevoshullussa on erilliset palstat, joissa julkaistaan sukutauluja ja niiden kautta voi myös kysellä haluamiaan sukutauluja.

Internetistä löytyy mm. Sukupostin hevostietokanta, jossa on jo pitkälti yli 300 000 hevosta. Sukutauluja löytyy monista eri roduista ja uusia lisätään joka päivä. Sivustolla voi myös esittää sukutoiveita! Sukupostiin tulevat tiedot lisätään AINA virallisista lähteistä (Hippos, kantakirjat yms.)!

Kannattaa kysellä myös tallilla olevien hevosten sukutauluja hoitajilta tai omistajalta. Jos tietoa ei tunnu tuota kautta löytyvän, kannattaa kysyä Suomen Hippoksesta, jossa on oma tietokanta reksiteröidyistä hevosista. Nykyään hevosten tietoja voi etsiä itsekin Hippoksen nettisivuilta. Sivuilta löytyy mm. Suomessa jalostusluvan saaneiden oriiden Suomessa syntyneet rekisteröidyt jälkeläiset, kantakirjattujen tammojen kantakirjauslausunnot sekä sukuhaku, jolla voi hakea Hippoksen testikannasta sukutauluja. Sukutaulua pääsee eteenpäin sukutaulun nimilinkkejä pitkin. Myöskin jälkeläiset tulevat näkyviin, sekä startit yms. tietoa.

Kannattaa myös pitää silmänsä auki, kun lukee hevoslehdistä ja nettisivuilta myynti-ilmoituksia. Monesti "vanhat" sukukeräilijät myyvät ylimääräisiä sukuja isoina satseina pois lopettaessaan keräilyn tai tietyn rodun keräämisen.
Yksittäisistä suvuista monet pyytävät n. 0,05 euroa kpl, mutta jos ostaa isomman satsin kerralla, sukuja saa halvemmalla.
Itse olen myynyt irtosukuja isoina nippuina (yli 200 kpl nipussa).

Kutsun näitä käsin kirjoitettavia ja kopioitavia sukuja "irtosuvuiksi". Niiden kanssa kannattaa olla tarkkana ja hommata avuksi edellä mainittuja kantakirjoja. Kun suvut kiertävät vaihtajalta toiselle on aina vaarana, että mukaan livahtaa kirjoitusvirheitä. Myös sellasia kurjia tyyppejä on aina liikenteessä, jotka laittavat liikkeelle itse keksittyjä "sukuja" hevosista joita ei ole olemassakaan. Tällaiset itsekeksityt suvut pystyy helpommin tunnistamaan, kun on tietoinen eri roduissa liikkuvista nimistä ja kantakirjaus- sekä reksiteritunnuksista.
Ja kannattaa aina itse olla huolellinen kun kopioi sukuja jostakin. Itselleni juuri orikansiot ovat olleet hyvänä tukena, niin usein jouduin törmäämään käsittämättömiin kirjoitusvirheisiin varsinkin shetlanninponien ja issikoiden vaikeissa nimissä.

Vuonna 1993 Suomen Hippos julkaisi ponioriit kansion, josta löytyi kaikki suomessa kantakirjatut ponioriit. Vuosien varrella kansioon on tehty lisäsivuja sitä mukaa kun uusia oreja on hyväksytty kantakirjaan. Vastaavanlainen kansio on tehty myös ratsuoriista (puoliverinen, arabi, englannin täysiverinen ja angloarabi).
Tammoilla on nykyään myös omat kirjansa, lämminverisillä ratsuilla omat, samoin poneilla. Itse kun olen keskittynyt poneihin, en tiedä millä mallilla lämminveriratsujen, lämminveri ravureiden ja suomenhevosten kantakirjat mahtaa olla. Erilliset ponitammojen kantakirjat ovat seuraavat: IV 1983-1987, V 1988-1992 sekä VI 1993-1997.
Kaikissa kantakirjoihin liittyvissä kysymyksissä kannattaa kääntyä Suomen Hippoksen puoleen, joka osaa kertoa mitä kirjoja on vielä myynnissä ja mihin hintaan.
www.hippos.fi

Kantakirjojen ostaminen vaatii tietysti rahaa ja siksi niitä ei voikkaa hankkia kerralla kaikkia. Kannattaa siis panostaa niihin omien varojen puitteissa ja oman kiinnostuksen mukaan.

Miten tehdään sukututkimus?

Sukututkimuksen aloittamisessa hyvänä apuna on hevosen rekisterinumero tai täydellinen nimi ja tietysti rotu. Näitä tietoja apuna käyttäen voi soittaa Suomen Hippokseen ja pyytää heitä lähettämään hevosen tiedot. Tämä maksaa jonkin verran, joten kannattaa kysyä ensin mitä kustannuksia tietojen etsiminen tuottaa.

Hippoksen tietokannan tulosteissa on vain 2. polvinen sukutaulu, joten kovin pitkälle sillä ei pääse. Mutta esim. kantakirjoissa on 3. polvinen sukutaulu. Jos tietää että kyseinen hevonen on kantakirjattu, kannattaa kysellä kantakirjoja omistavilta kavereilta tietoja. Ja myös netissä voi peräänkuuluttaa tietoja.

Sukututkimusta on vaikea tehdä itse, ellei käytössä ole kirjoja, reksuja yms. Joten kannattaa kysellä apua vaikkapa sukuvaihtajat-listalta löytyviltä ihmisiltä, jotka ovat perehtyneet kyseiseen rotuun.
Itse teen sukutukimuksia russeista, koska käytössäni on 13 kantakirjaa! Monen ponin kohdalla ollaan päästy aina 1800-luvulle asti!

Mitä on "rekkareiden" kerääminen?

Sukujen keräilyn rinnalle on noussut myös rekkareiden ja tulosteiden keräily. Toisinsanoen keräillään ja vaihdellaan noita alussa mainittuja reksiteritodistuksia ja kantakirjaustodistuksia, tai oikeammin niiden valokopioita. Hippoksen tulosteista vaihdellaan joko paperisia kopioita tai itse tietokannasta imuroituja tulosteita digimuodossa sähköpostin välityksellä.

Hippoksen tulosteita saa tilaamalla Hippoksesta (maksullinen palvelu) tai menemällä itse TeleSampo ohjelmalla esim. Hyperterminalin kautta Hippoksen tietokantaan. Myös tätä kautta hakeminen on maksullista, joten kannattaamiettiä ensin onko siihen varaa. Minuutti maksaa 50 senttiä!
Halpoimmin ja halvimmin tulosteita saa varmasti ostamalla tai vaihtamalla niitä toisilta kerilijöiltä. Omillakin listoillani kaikki paperit ovat myynnissä, joten jos tulosteiden tai rekisterikopioiden hankinta kiinnostaa, niin kannattaa vilkaista listoja:
REKSULISTA

Rekkareiden eli reksujen ja tulosteiden keräämisen voi aloittaa, jos saa käsiinsä hoitohevosensa tai ystävän hevosen rekkarikopion. Jos reksuja ei tunnu löytyvän mistään, kannattaa ostaa niitä joltain kerääjältä, joka on halukas myymään kopioita omistaan.

Muuten reksujen/tulosteiden kerääminen ja vaihtaminen tapahtuu hyvin samaan tapaa kuin irtosukujenkin. Ainoana erona on se, että sinun täytyy löytää paikka jossa voit ottaa reksuista kopioita. Monista posteista ja kirjastoista löytyy kopiokoneita, jotka toimivat kolikoilla. Kannattaa myös kysellä koulusta ja venhempien työpaikoilta.
Reksujen/tulosteiden keräämiseen menee myös suhteessa enemmän rahaa, koska kopiointi maksaa sekä postimaksut. Jos vaihtaa esim. 20 reksua kirjeessä, tietää se kirjeelle jo aika paljon painoa (20 kpl A4 kokoisia papereita + kirje).

Reksuissa törmää myös ulkomaalaisiin papereihin, ainakin ponien papereissa törmää usein ruotsalaisiin ja englantilaisiin, mutta myös amerikkalaisiin, tanskalaisiin, hollantilaisiin jne. riippuen mitä rotuja keräilee.
Myös reksuissa saa olla tarkkana paperin alkuperän suhteen. Reksuja liikkuu myös jonkin verran käsinkirjoitettuina, mutta en ole koskaan niitä halunnut itselleni juuri kirjoitusvirhe mahdollisuuden takia, mutta ne ovat kuitenkin ihan yhtä virallisia kuin aidotkin (mikäli käsinkirjoitettu on tilattu Hippokselta, ei siis omatekoinen paperille jäljennetty!!!). Hippoksen tietokannan tulosteita liikkuu myös reksuina, mutta yleensä ne on listassa merkitty esim: (t) tai niille saatta ole omat erilliset listat. Myös netistä saattaa löytää ulkomaalaisia reksuja. Tällöin joku on skannannut alkuperäisestä paperista "kuvan" nettiin. Tällaisesta "kuvasta" tulee löytyä leimat yms. ja yhdistyksen nimi. Muut netistä otetut kopiot eivät siis ole reksuja vaan ns. nettitulosteita. Kutsunkin näitä nettitulosteita epämääräisiksi, koska joidenkin keräilijöiden listoilta löytyy myös näitä vaikkei ne ole reksuja. Samaan epämääräiseen joukkoon kuuluu myös suku- ja kantakirjojen sivuista otetut kopiot.
KANNATTAA SIIS OLLA TARKKANA!!

Vuoden 2003 kevääseen saakka Hippoksen tulosteita pystyi imuroimaan TeleSampo ohjelman kautta, maksua vastaan. Palvelun loputtua myöskin uusien Hippoksen tulosteiden tulo kiertoon päättyi.

Mitä ovat Hippoksen tulosteet?

Hippoksen tulosteet eivät siis ole reksuja! Erona Hippoksen tulosteella ja reksulla on niiden alkuperä. Reksu on siis virallinen paperi, joka löytyy omistajalta ja Hippoksen tuloste on suoraan Hippoksen omasta tietokannasta, jonne kaikki uudet rekisteröidyt hevoset lisätään. Tuloste ei näytä lainkaan samalta kuin reksu tai kantakirjaustodistus. Hippoksen tulosteet on printattu Hippoksen tietokannasta, jossa on kaikkien Suomessa rekisteröityjen hevosten ja ponien tiedot (nimi, rek.numero, sukupuoli, väri, syntymäaika ja -maa, rotu, kasvattaja, omistaja, rekisteröinti ajankohta ja 2. polvinen sukutaulu). Ainakin kaikki 1990-luvulla reksiteröidyt löytyy tietokannasta ja vanhempia ennen vuotta 1989 rekisteröityjä lisätään tietokantaan, jos ne saavat jälkeläisiä tai jälkeläisen jälkeläisiä. Tuloste on siis kokonaan koneella tehty ja siinä ei ole leimoja, Hippoksen logoa eikä sukutaulua ole kirjoitettu samanlaiseen ruudukkoon kun reksuissa. Tulosteen ruudukko on tehty koneella, hyväksikäyttäen = : * merkkejä.

Tulosteita voi tilata Hippoksesta soittamalla, faksaamalla tai lähettämällä listan haluamistaan tulosteista kirjeitse. Etsintää helpottaa jos tiedät hevosen rekisteri- tai kantakirjaus numeron! Tiedossasi täytyy olla VÄHINTÄÄN HEVOSEN KOKO NIMI ja rotu! Hevoset on Hippoksella jaettu suomenhevosiin, lämminverisiin, poneihin, ratsuihin, kylmäverisiin ja tilastohevosiin.
Kannattaa tehdä tilaus valmiiksi paperille, vaikka tekisitkin tilauksen puhelimitse. Näin kaikki tarvittavat tiedot on valmiina, eikä puhelimessa tarvitse alkaa etsimään. Tässä esimerkki:

russi tamma Emma (reg: P-1234) sukutaulu + jälkeläislista
puoliveri ori Winston (KTK 123) jälkeläislista
suomenhevos ruuna Onnimanni (synt: 13.6.1993) sukutaulu
jne.

Hipoksen tulosteita, jälkeläislistoja, kantakirjoja, sukutietoja, suorituksia yms. voi tiedustella:
Suomen Hippos ry
Tulkinkuja 3
02600 ESPOO

Mitä ovat harvinaiset reksut?

Harvinaisia (yleensä ulkomaalaisia rotuja mm. quarter, appaloosa, tennessee walker, morgan, miniature horse, bashkir curly, shire, knabstrup, jne.) reksuja on yleensä vaikeampaa löytää kuin tavanomaisia rotuja. Siksi niitä yleensä vaihdetaankin vaan harvinaisiin! Jos siis onnistuu saamaan käsiinsä näitä harvinaisempia reksuja, ei kannata vaihtaa niitä tavallisiin vaan pyytää vaihdossa toinen harvinainen.

Näitä harvinaisia on tietysti myös liikkeellä vähemmän ja jos joku harvinaisia reksuja omistava suostuu omiaan myymään (tai kopioita niistä), kannattaa ostaa! Muuten on aika vaikeaa päästä alkuun. Siispä harvinaisten kanssa alkuun pääsy vaatii lähes poikkeuksetta alkupääomaa.
Myös Suomen Hippoksesta voi kysellä Suomessa reksiteröityjä harvinaisien rotujen tulosteita, mutta reksuja ei Hippokselta saa.

Miten säilyttää sukuja/reksuja?

Ensialkuun keräsin sukuja vihkoihin. Tämä menetelmä osottautui huonoksi, kun sukuja alkoi tulla enemmän. Aloinkin puhtaaksikirjoittaa sukuja vihoista tietokoneella ja tulostin sivulle aina kaksi sukua tietoineen. Kun sukuja oli vielä niukasti tein sen virheen, että saatoin kirjoittaa samalle sivulle suomenhevosen ja connemaran suvut. Tämäkin tuotti pikkuhiljaa ongelmia, kun ei ollut mitään selkeää järjestystä, jolloin sukujen etsiminen oli vaikeaa.

Lopulta tein suuren leikkaa-liimaa-askartele toimenpiteen suvuille ja laitoin samalle sivulle aina samaa rotua olevat suvut. Valmiit sukusivut laitoin muovitaskuihin, jotka sai kansioihin. Molemmin puolin muovitaskua siis näkyi kaksi sukutaulua, eli yhteen muovitaskuun sai 4 sukua. Merkitsin papereihin myös sivunumerot, jotta etsiminen olisi helpompaa. Aluksi kaikki rodut voi pitää vaikka yhdessä isossa mapissa ja erottaa rodut toisistaan välilehdillä. Kun sukuja sitten kertyy enemmän, voi ostaa erilliset kansiot kaikille roduille.

Eräs vaihtokaverini säilytti sukutauluja valokuville tarkoitetuissa ns. flippi-albumeissa. Hän siis pyysi kaikki sivut valokuvan kokoisille papereille kirjoitettuina (siis yksi suku per paperi) ja laittoi ne suoraan kirjeestä kansioihin. Kaikilla roduilla oli omat flippi-albumit. Ihan mainio tapa mielestäni. siinä säästää aikaa, kun ei tarvii itse kirjoitella sukuja lapuille. Tosin tällä systeemillä sukuja ei tule tarkastettua kirjotusvirheistä niin helposti ja käsialakin saattaa vaihdella vaihtajien kesken suuresti.

Myös tämänhetkinen rekkarivaihtajani antoi vinkin kuinka hän aikoinaan säilytti sukuja. Tämä tapa tosin vie paljon tilaa, kuten hän myös itse totesi. Jokainen suku siis kirjoitetaan omalle paperilleen ja paperit sujautetaan kansioon aakkosjärjestykseen, jolloin sukujen etsiminen hoituu aakkosjärjestyksen avulla, ilman että listassa tarvii luetella tietoja; mikä kansio/mikä sivu. Ja tässäkin tavassa siis pidettiin kaikki rodut omissa kansioissaan!

Reksujen säilytys kannattaa tehdä samaan tapaan. Ensin minulla oli kaikki vähäiset reksut samassa muovitaskussa, mutta kun papereita alkoi kertyä enemmän ja enemmän, otin jokaiselle rodulle oman muovitaskun ja pidin paperit mapissa. Myt olen joutunut tekemään monille roduille omat kansiot ja laittamaan paperit aakkosjärjestyksessä omiin mappeihin. Joitakin rotuja löytyy jo niin paljon, että samalle rodulle on useampi kansio, esim. A-L alkuiset yhdessä ja M-Ö alkuiset toisessa kansiossa.Ja tulevaisuudessa reksut jaetaan kolmeen kansioon jne. Paperit on siis reijitetty, mutta kannattaa reijittää varovasti, ettei tuhoa paperilta mitään tärkeää tekstiä.
Eli sitä mukaa kun kokoelmat karttuu, täytyy keksiä uusia keinoja pitää paperit järjestyksessä ja helposti löydettävissä.

Sukuja voi säilyttää myös tietokoneella! Eli aina kun saa uuden sivun, se kannattaa kirjoittaa vaikkapa Wordillä ja tallettaa levykkeelle. Kannattaa tehdä valmiiksi sukupohja, johon siten aina vaan kirjoittaa uuden sukutaulun ja tallentaa sen levykkeelle hevosen nimellä. Eri roduille voi tehdä levykkeelle omat kansiot tai jos sukuja on paljon, kannattaa ottaa jokaiselle rodulle oma levykse. Tietokoneen avulla suvut on sitten helppo löytääkin! Ainakin Wordissä ja Excelissä on Etsi/Find toiminto, jolla voi hakea oikean hevosen nimen perusteella. Tämä levykkeillä/kovalevyllä säilyttäminen vie vähän tilaa, kun taas kansiot vievät hirvittävästi tilaa.
Jos kaipaat apua tai tulee vaikeuksia listojen tai minkä tahansa muun kanssa, niin älä epäröi kysyä neuvoja. Lähetät vaan minulle sähköpostia!

Miksi suvuista/reksuista pitää tehdä lista ja miten?

Listan teko kannattaa aloittaa heti alussa. Syy siihen on yksinkertainen. Jos sinulle ei ole listaa suvuista/reksuista, niin et enää kohta muista mitä sinulla jo on ja mitä uskallat vaihtokavereiltasi pyytää. Ja jos sinulla ei ole listaa, niin kukaan ei voi alkaa vaihtelemaan sukuja/reksuja kanssasi, sillä hän ei tiedä mitä sinulla on ja mitä hän voisi sinulta vaihdossa pyytää.

Listan voit tehdä yksinkertaisesti tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla. Kannattaa heti tehdä omat listat jokaisesta rodusta aakkosjärjestyksessä. Sillätavoin listaa on selkeä lukea ja sinne on helpompi lisätä uudet nimet. Kun keräilin vielä sukuja, kirjoitin listaan myös aina "koodin" jonka avulla löysin suvn helposti, esim. Mimmu SH1 s.45, joka tarkoitti, että Mimmun suku löytyy shetlanninponikansiosta numero yksi, sivulta 45.
Reksujen listassa minulla lukee vain nimi ja mahdolliset tiedot paperista (esim. onko kyseessä kantakirjaustodistus tai ulkomaalainen paperi). Jokaisen siis kannattaa tehdä sellainen lista, jota helpoiten tulkitsee ja käyttää.

Esimerkiksi Microsoftin Wordillä on listan tekeminen helppoa. Ja vaikka listan olisi tehnyt yhdellä tapaa, sitä voi aina muotoilla ilman että pitäisi kirjoittaa uusi lista. Oman reksulistani olen kirjoittanut siten, että rodut ovat listassa aakkosjärjestyksessä, eli esim: connemara, gotlanninrussi, newforest...jne. Näin on pidemmästä listasta helppo löytää oikea rotu!
Tilaa voi säästää listassa palstoilla. Normaalistihan jos kirjoittaa jokaisen nimen alekkain, jää paperin oikea reuna yleensä tyhjäksi ja listaan tulee sivuja hillittömiä määriä. Jos palstojen määrä on vaikkapa kaksi, se jo puolittaa sivujen määrän. Tällöin yhdelle sivulle siis tulee kahteen eri palstaan teksti. Kun esim. esnimmäinen paperi lähenee loppua, teksti hyppääkin uuden sivun sijasta samalle paperille oikealle puolelle paperia.
Wordistä löydät palstat seuraavasti: Muotoile --> Palstat --> ja valitset mieleisesi palstamääärän. Jos käyttää pientä fonttia, mahtuu palstoja 3-4 verekkäin, jos taas isompaa fonttia niin 2 palstaa mahtuu vierekkäin. Ja jos haluaa muuttaa esim. koko listan fontin kokoa, kannattaa valita toiminto "valitse kaikki" ja tehdä tarvittavat muutokset esim. fontin koko, fontti, palstojen määrä jne.
Jos et jostain syystä saa lähetettyä listaasi liitteenä sähköpostilla, voit aina kopioida koko listasi tekstin ja liittää sen sähköpostiin tekstiksi. Tällöin kannattaa poistaa palstat, sillä sähköpostiohjelma ei tajua palstoista mitään ja kaikki nimet ovat ihan sekaisin peräkkäin. Voit kopioinnin jälkeen jälleen palstoitta listasi uudelleen.
Jos olet epävarma millaiselta listan tulisi näyttää. Lähetä minulle sähköpostia, niin voin lähettää oman listani malliksi!

Jos teet wordillä listasi, kannattaa se tallentaa ehdottomasti RTF-muodossa. Tällöin kaverisi saa avattua listan ja luettua sen, vaikka hänellä olisikin jukin muu (esim. vanhempi) versio tekstinkäsittelyohjelmasta. Sillä uudempi lukee aina vanhemaa versiota, mutta vanhempi ei uudempaa! Tallennusmuodon voit valita kun valitset Tallenna nimellä vaihtoehdon. Tallennusmuoto-kohdassa voit valita RTF-muodon.

Kannattaa myös kirjoittaa uudet suvut ja reksut heti listoihin, ennen kuin ne "häviävät" vanhojen sukujen/reksujen sekaan.

Microsoftin Excelillä listan tekeminen on hieman vaatimattomampaa. Siinä voi kirjoittaa nnimet vain yhteen pötköön, mutta rivinumeroiden avulla on helppo seurata sukujen/reksujen lukumäärää.

Näissä molemmissa ohjelmissa (Word ja Excell) on myös "etsi" toiminto (valitse työkaluriviltä: Muokkaa --> Etsi --> kirjoitani nimi jota etsit --> Etsi seuraava). Sitä klikkaamalla voit kirjoittaa etsi-riville ponin tai hevosen nimen ja ohjelma siirtää itsensä kyseisen nimen kohdalle, mikäli se listaltasi löytyy. Tämä helpottaa eteenkin niitä, joilla on jo listoilla paljon nimiä ja etsiminen tuottaa vaikeuksia ja vie aikaa. Jos kyseistä nimeä ei löydy, ohjelma kertoo sen kyllä.

Jos aakkosjärjestykseen laittaminen tuottaa ongelmia, voi käyttää apunaan taas ohjelmaa (valitse työkaluriviltä: Taulukko --> Lajittele -->OK). Tämä toimii ainakin Wordillä.

Mistä löytyy suku-/reksuvaihtajia?

Helpoiten löydät niitä ainakin Ponylan sukuvaihtajien listalta, jota päivitetään sitämukaa kun listalle ilmottautuu uusia vaihtajia. Listalle pääset itse mukaan, kun ilmoitat minulle sähköpostitse yhteystietosi ja mitä keräät/ostat/vaihdat/myyt. Myös muilta hevossivuilta löytyy vastaavia listoja, esim. Maija Mehdon Shettiswebistä (osoite sivulle linkkisivulla).

Myös hevoslehdet pullistelevat ilmoituksia. Voit jättää myös niihin omia ilmoituksia, mutta hyvin usein kestää kuukausia, ennen kuin oma ilmoituksesi pääsee lehteen.

Kuinka aloittaa vaihtelu?

Kun sopiva vaihtaja on löytynyt jostain, kannattaa hänelle kirjoittaa kirje tai sähköposti viesti. Kannattaa kertoa mitä keräät ja oma lista kannattaa lähettää heti alkuun. Jos kotona on tietokone käytössä, on listan lähettäminen helpointa sähköpostilla liitetiedostona tai voit myös kopioida listasi suoraan sähköpostiviestiin.
Joskus käy niin että toisella on paljon enemmän sukuja/reksuja, ettei vaihtelu onnistu, jos toisella on jo lähes kaikki mitä sinullakin. Kannattaakin pitää useampia vaihtajia, jotta aina olisi toiselle jotain uutta.
Heti alussa pitää myös miettiä kuinka monta sukua/reksua yhdessä kirjeessä vaihdetaan. Kannattaa myös lähettää päivitetty lista sillointällöin kaverille, kun olet saanut paljon uusia sukuja.